Kuvassa Kari Hiekkanen, johtava tutkija Aalto-yliopistosta

Teknologia on mahdollistaja

Yritys- ja toimialakohtaisesti tilanne on erilainen. Mutta silloin korostuu erityisesti johtaminen. 

”Mitä enemmän teknologiaa käytämme, sitä vähemmän tuottavuus kasvaa. Viimeistään 1980-luvulta lähtien digitaalisuuteen on investoitu valtavia summia. Sittemmin ovat tulleet muun muassa alustatalous ja tekoälyratkaisut. Bruttokansantuote ei ole silti kasvanut siinä määrin kuin voisi olettaa”, sanoo johtava tutkija Kari Hiekkanen Aalto-yliopistosta.

Digitaalista johtamista tutkivan Hiekkasen mukaan paradoksi on tunnettu akateemisessa tutkimuksessa jo yli 30 vuotta. 

”Tutkijana huomaa selkeästi, että uusille järjestelmille asetetaan kovia toiminnan tehostusodotuksia. Mutta niin ei automaattisesti käy, sillä järjestelmät ovat pakollinen elementti, joten niiden tuoma kilpailuetukin on ohimenevä. Teknologiaan on investoitava koska muutkin tekevät niin.”

Toimialojen muutoksen väline

Hiekkanen huomauttaa tarkastelevansa teknologian ja tuottavuuden suhdetta kansantalouden tasolla. Yksittäisissä yrityksissä ja osin toimialoittainkin tarkasteltuna tilanne voi olla erilainen. Joissain organisaatioissa digitaalisuutta osataan hyödyntää omien liiketoimintastrategioiden toteuttamisessa paremmin kuin toisissa. Silloin korostuu erityisesti organisaation johtaminen.

Hiekkasen mukaan digitalisaatiota kannattaakin tarkastella laajemmin ennen muuta välineistönä, joka mahdollistaa toimialarakenteiden muutokset.  

”Esimerkiksi 2000-luvun alussa elettiin dotcom-huumaa. Silloin rakennettiin suuret määrät teknologiavetoisia palveluita, joita kuluttajat eivät olleet oppineet käyttämään. Esimerkiksi sopii vaatteiden myynti verkossa. Sitten kun ihmiset oppivat, kuluttajakäyttäytyminen muuttui. Mutta aikaa kului kymmenisen vuotta. Sinä ajassa moni alan pioneeri ehti aloittaa, hakata päätään seinään ja lopettaa.”

Automatisoitu tuotantoketju

Hiekkanen on seurannut myös metsäteollisuuden digitalisaatiota. Kuluttajakäyttäytymisen muutos ei ole perinteisesti ollut ensisijainen toimialan kilpailukykyä määrittävä tekijä, vaikkakin tilanne on osin muuttumassa. Muun muassa kartongin tuotanto on kasvanut, sillä verkkokauppa on lisännyt pakkauskartongin kysyntää. Myös uusien biopohjaisten tuotteiden, esimerkiksi tekstiilien kohdalla loppuasiakkaisiin voivat jatkossa kuulua myös yksittäiset kuluttajat. 

Hiekkanen pitää metsäteollisuuden investointeja tuotantoprosessiensa kehittämiseen hyvin merkittävinä. 

”En todellakaan väheksy tuotannollisia investointeja, vaikka uusia biopohjaisia tuotteitakin pitää kehittää. Perusbisnesten pitää kuitenkin olla kunnossa, jotta uutta voi ylipäänsä kehittää.”

Hänestä metsäteollisuus on hyödyntänyt digitalisaatiota varsin hyvin tuotannollisessa automaatiossaan. 

”Prosessidataa kertyy ja sitä myös kerätään valtavasti. Laskentatehojen noustua ja tekoälyn kehityksen myötä dataa pystytään myös analysoimaan. Investoinnin takaisinmaksulaskelmassa selkeästi näkyvät hyödyt tulevat muun muassa energian säästöstä ja materiaalihukkaa vähentävästä sivuvirtojen ymmärryksen lisääntymisestä.”

Konkreettisesti automaation kehitys näyttäytyy korjuuketjun alkupäässä. 

”Hakkuusuunnitelmat menevät suoraan linjoja pitkin harvesteriin. Ja suunnitelmien mukaan kaadettaville puillekin on jo määritelty myös toimitusaika, jolloin puut menevät tuotantoon tehtaalle. Harvesterissa ei tehdä mitään sattumalta.” 

Teksti Jaakko Liikanen
Kuva Aalto-yliopisto

Uusimmat