Paperia tarvitaan yhä

"Paperi on yhä iso bisnes", toteaa Stora Enson paperiliiketoiminnan johtaja Kati ter Horst.
Kati ter Horst johtaa Stora Enson paperiliiketoimintaa tilanteessa, jossa koko ala on käynyt läpi suuren muutoksen kysynnän hiivuttua. Paperi on silti vieläkin iso bisnes.

Kati ter Horstista tuli Stora Enson paperiliiketoiminnan johtaja vuonna 2014. Kokemusta saman firman palveluksessa on kuitenkin jo 20 vuotta, joista suurin osa on kulunut Hollannissa ja Belgiassa.

Ter Horst on siten nähnyt paperiteollisuuden muutoksen pitkältä ajalta ja Suomea laajemmasta perspektiivistä.

”Muutos on ollut iso, ja paperin osuus liikevaihdostamme on laskenut kymmenessä vuodessa 70 prosentista 30 prosenttiin. Paperi on kuitenkin vieläkin 18 miljardin bisnes Euroopassa. Kysyntä ei ole myöskään laskenut kaikissa segmenteissä samalla tavalla: vaikka kymmenen vuotta sitten sanomalehtipaperi oli segmenteistä suurin, nyt päällystämättömästä hienopaperista, eli esimerkiksi kopiopaperista ja kirjekuorista, on tulossa merkittävin.”

Vaikka ter Horstin mukaan paperittomista toimistoista on puhuttu pitkään, kopiopaperin kysyntä on pysynyt suhteellisen vakaana.

”Joissakin tapauksissa muutokset ovat yllättävänkin hitaita”, hän pohtii.

Vaikka ihmiset lukevat uutisensa yhä enemmän ruuduilta, ter Horst uskoo kuitenkin vielä printinkin tulevaisuuteen.

”Kun työtä tehdään yhä enemmän ruutujen äärellä, ihmiset kokevat työpäivän jatkuvan, jos jatkavat lukemista ruudulta. Niinpä materiaalia, joka ei liity työhön, luetaan edelleen mieluummin toisella tavalla ja toisessa asennossa. Paperisten kirjojen ja lehtien lukeminen tuo erilaisen fiiliksenkin.”

Paperilla on edelleen merkittävä rooli myös mainonnassa.

”Paperia tarvitaan edelleen myös houkuttelemaan ihmiset kauppoihin. Myös sisällä myymälöissä paperia käytetään paljon.”

Enemmän painopintaa tehokkaammin

Siitä ei päästä kuitenkaan mihinkään, että paperimarkkina pienenee.

Tässä tilanteessa on selvää, että investoinnit paperipuolella liittyvät tehokkuuden parantamiseen sekä paperikoneiden konvertointiin esimerkiksi tuottamaan kartonkia. Samalla mietitään, mitä muuta paperikoneella voi tehdä.

”Pelin henki on se, että teemme mahdollisimman kustannustehokkaasti sellaisia paperilaatuja, joille on markkinoita”, ter Horst kiteyttää.

Hän huomauttaa,että iso trendi on myös tuoda markkinoille keveämpiä paperilaatuja, sillä postikuluilla tai sillä, kuinka paljon paperia painotuotteeseen tarvitaan, on asiakkaille suuri merkitys.

”Tuotamme siis vähemmällä ­raaka-aineella entistä enemmän painopintaa.”

Paperimarkkinat ovat myös monimutkaistuneet siten, että asiakkaalla on entistä enemmän valinnan­varaa käytettävissä olevien paperilaatujen suhteen.

”Paperikone ei kuitenkaan ole erityisen joustava, eli olemme varsin sidottuja siihen, minkälaista paperia paperikone tuottaa.”

Esimerkki onnistuneesta tehtaan konvertoinnista oli sadan miljoonan euron investointi, jossa Varkauden-tehtaan hienopaperikone muunnettiin tuottamaan kraftliner-kartonkipohja­paperia kartonkiteollisuudelle.

”Samalla saimme optimoitua tuoteportfoliomme jäljelle jääville tehtaille, ja Varkauden parhaat tilaukset siirrettiin tehokkaammille koneille.”

Kaikki alkoi kesätöistä

Kati ter Horst tuli hakeutuneeksi metsäteollisuuteen tätinsä houkuttelemana jo opiskellessaan markkinointia Tampereen yliopistossa.

”Täti oli töissä Takon kartonkitehtaassa, ja hän sanoi, että siellä saisin käyttää kielitaitoani. Olinkin Takolla useammankin kesän kesätöissä ja sijaistin muulloinkin, hoidin valituksia ja olin yhteydessä ulkomaiden myyntikonttoreihin. Yhden kesän olin lisäksi Pariisissa Finnboardin myyntikonttorissa.”

Valmistuttuaan ekonomiksi ter Horst suoritti vielä MBA-tutkinnon Yhdysvalloissa. Opintoihin sisältyi kursseja Aasian bisneksestä, mikä antoi mahdollisuuden päästä Pöyrylle töihin Singaporeen.

”Teimme siellä pankkeja varten kannattavuus­laskelmia ja selvityksiä paperitehtaiden markkina­näkymistä. Niinpä kun hollantilaisen mieheni kanssa halusimme muuttaa Hollantiin, eikä Pöyryllä ollut siellä konttoria, päätin soittaa suomalaisille metsä­teollisuusyrityksille ja kysyä töitä. Enso oli ensimmäinen firma, mihin soitin, ja sille tielle jäin.”

Teksti Katariina Krabbe
Kuva Jaakko Lukumaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *