Luonnonvarakeskuksen Metsä 150 -hankkeen raportin mukaan puuntuotantoa voidaan lisätä muun muassa kohdentamalla hakkuita, viljelemällä nopeakasvuisia jalostettuja taimia ja siemeniä, säätelemällä harvennusten voimakkuutta, ajoitusta ja harvennustapaa sekä lisäämällä metsämaan tuotoskykyä.
Suomen olosuhteissa metsän kasvatus on pitkäjänteistä toimintaa ja toimenpiteet vaikuttavat puuston kasvunlisäykseen viiveellä. Ainoa nopea keino vastata kasvavaan puun kysyntään on hakkuiden lisääminen, mihin nykyiset runsaat puuvarat antavat hyvät edellytykset.
Se, miten paljon puusto kasvaa hakkuun jälkeen, riippuu metsän käsittelystä. Viimeisten 40 vuoden aikana metsävarat ja puuston kasvu ovat lisääntyneet tasaisesti. Merkittävin syy tähän on ollut juuri metsien hoito. Puuntuotannon lisääminen on haaste metsänkäsittelylle, sillä se tulee sovittaa yhteen muun muassa ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden kanssa.
Jalostettujen taimien ja siementen käytöllä ja tehokkaalla metsänviljelyllä voidaan nopeuttaa puuston kasvua pitkällä aikavälillä.
Jalostetulla materiaalilla voidaan saada nykyisin 10–15 ja tulevaisuudessa 20–25 prosentin lisäys runkopuun keskituotokseen. Tämä tarkoittaa myös merkittävästi lyhyempiä kiertoaikoja metsän kasvatuksessa.
Taimikonhoidolla varmistetaan metsikön hyvä alkukehitys. Taimikonhoidon ajoitus on tärkeää, sillä kustannukset kasvavat nopeasti taimikon varttuessa. Jo vuoden viivästyminen aiheuttaa varhaisperkaukseen lähes 10 prosentin kustannusten nousun. Toisaalta liian aikainen taimikonhoito johtaa helposti siihen, että taimikko on hoidettava toistamiseen.
Harvennushakkuilla lisätään taloudellisesti arvokkaan järeän puun tuotosta ja samalla harvennukset tuottavat hakkuutuloja. Puuston kasvuun voidaan vaikuttaa säätelemällä puulajisuhteita, puuston tiheyttä ja puiden kokojakaumaa.
Metsämaan tuotoskykyä voidaan lisätä muun muassa maanmuokkauksella, kasvatusmetsien lannoituksilla ja turvemaiden kunnostusojituksilla.
Puubiomassaa voidaan tuottaa myös esimerkiksi lyhytkiertoviljelyllä, jossa biomassaa voidaan tehokkaasti kasvattaa pienilläkin pinta-aloilla. Lyhytkiertoviljelyyn soveltuvat hyvin muun muassa turvetuotannosta vapautuneet suonpohjat. Biomassan korjuupotentiaalia on myös heikkotuottoisilla ojitusalueilla. Erikoispuulajien kasvatus soveltuu parhaiten raaka-aineen tuottamiseen erikoistarkoituksiin.
Hyvällä ja tehokkaalla metsänhoidolla, hakkuiden oikealla ajoituksella ja sekametsärakenteen ylläpitämisellä vähennetään tuhoriskejä.
