Energiatehokkuutta sivutuotteena

Vaikka energiatehokkuus on harvoin merkittävien investointien varsinainen ajuri, on niiden avulla saavutettavalla energian säästöllä merkitystä kokonaiskustannuksiin, toteaa teknologiapäällikkö Eemeli Hytönen VTT:ltä.

”Tuotannolliset uudistukset ja innovaatiot tuovat prosesseihin myös energian säästöä mutta puhtaasti energiatehokkuuden parantamisen nimissä tehtävät investoinnit ovat usein pienehköjä; niiden takaisinmaksuajat lasketaan kuukausissa. Teollisuudessa yleensäkin suurten investointien kuolettamisajat ovat paljon pidempiä”, teknologiapäällikkö Eemeli Hytönen toteaa.

Hän työskentelee kestävien prosessiteknologioiden ja digitaalisen transformaation parissa VTT:llä ja on mukana myös teollisuuden tuotantoprosesseja tarkastelevissa EU:n ja globaalin tason yhteistyöverkostoissa.

Esimerkiksi energiaintensiivisten teollisuussektoreiden energiatehokkuuteen keskittyvä ohjelma on ollut European Energy Research Alliancessa eli EERAssa käynnissä pari vuotta. Vastaavanlaisia aloitteita on menossa myös International Energy Agencyssa eli IEAssa. 

”Verkostohankkeiden yksi tavoite on tukea Euroopan strategista energiateknologiasuunnitelmaa, jolla osaltaan koordinoidaan energia- ja ilmastoaiheisiin liittyviä tutkimus- ja innovaatioaktiviteetteja.”

Hytösen mukaan teollisuuden prosessien energiatehokkuuden tarkastelun haaste on usein toiminnallisten tasojen runsaus.

”Karkeasti jaotellen on tuotantolinjan, -laitoksen, yritysten ja verkostojen taso.”

Hytönen kertoo, että tuotantolinjastolla toteutetun hankkeen tuoma säästö näkyy heti viivan alla. Jo tuotantolaitoksessa saavutetun hyödyn laskenta hankaloituu, koska säästö jakautuu saman laitoksen eri osiin. Haastavin on verkostotaso, jolloin jossain tuotannollisen arvoketjun osassa tehdyn muutoksen vaikutus leviää koko ketjuun.

Energiaa varastoon?

Metsäteollisuus on prosessitarkastelun tasolla haasteellisempi myös moneen muuhun teollisuuskontekstiin verrattuna, sillä sen prosesseissa syntyy sivutuotteina paljon lämpöenergiaa ja sivuvirtoja, jotka soveltuvat energiatuotteiden tuotantoon.

Suuret paperi- ja selluintegraatit ovat energiantuotannossaan jo moninkertaisesti omavaraisia, joten ne ovat osin myös kaupallisia energialaitoksia. Yleistämistä pitää Hytösen mukaan kuitenkin välttää, sillä ala ei ole monoliitti. Jotkut laitokset tuottavat energiaa suuria määriä, toiset sen sijaan eivät lainkaan.

”Voi toki pohtia, miten energiaa yli oman tarpeensa tuottavat integraatit energian parhaiten hyödyntäisivät. Nythän ne jo palvelevat erityisesti lähialueitaan esimerkiksi kaukolämmöllä.”

Energiaa voisi toki myös varastoida – esimerkiksi kuivattamalla polttoon meneviä raaka-aineita tai varastoimalla prosesseissa syntyvää sähköä akustoihin. Periaatteessa olisi mahdollista myös varastoida sähköä muuntamalla se vedyksi ja metaaniksi. 

”Usein on kyse valtavista investoinneista, ja tällaisissa energiajärjestelmä­tason investoinneissa pitää löytää järkevä tapa rahoitukselle.”

Teksti Jaakko Liikanen
Kuva VTT

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *