Kuitutuotteet odottavat EU:n muovilinjausta

EU:n muoviroskaamista rajoittava direktiivi on nostattanut keskustelua paperi- ja selluteollisuuden tuotteista sekä niissä käytettävistä raaka-aineista. Alan etujärjestö CEPI toivoo EU:lta selkeää linjausta siitä, että luonnon polymeeri ei ole sama asia kuin muovi.

Ympäristöarvojen korostuminen on lisännyt tutkimusta ja tietoisuutta muoveista sekä niiden ympäristövaikutuksista.

EU-vaalien jälkeen vauhti on kiihtynyt samalla, kun erilaiset kampanjat ovat pyrkineet lisäämään tietoisuutta muovin haitoista sekä painostaneet poliitikkoja ripeisiin toimenpiteisiin. EU:ssa muovista on tullut kuuma keskustelunaihe etenkin, kun viime aikoina on raportoitu mikromuovien pitoisuuksista myös ulkoilmassa.

Mahdollisesti suuren ympäristö- ja terveysriskin torjumiseksi EU on lähtenyt rakentamaan lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on rajoittaa mikromuovien pääsyä ympäristöön ja vähentää niiden mahdollisesti haitallisia vaikutuksia.

“Tässä asiassa on kaksi pääsuuntaa. Ensimmäinen on tarkoituksella lisätyt mikromuovit esimerkiksi pesuaineissa ja kosmetiikassa. Toinen on tahattomasti ympäristöön leviävä mikromuovi muun muassa autonrenkaiden kulumisesta tai meriin päätyvästä muoviroskasta”, täsmentää eurooppalaista paperi- ja selluteollisuutta edustavan Confederation of European Paper Industriesin eli CEPIn toimitusjohtaja Jori Ringman.

Tarkoituksella lisättyjä mikromuoveja pyritään säätelemään kemikaalilainsäädännön pohjalta annettavalla rajoituksella ja tahattomasti luontoon leviävää mikromuovia rajoittamalla tiettyjä muovituotteita ja tehostamalla niiden keräilyä ja kierrätystä.

Viime aikoina on virinnyt myös pohdintaa biopohjaisen selluloosan todellisesta olemuksesta. Onko mahdollista, että prosessoitu tai jonkin verran kemiallisesti muokattu luonnon polymeeri onkin sama asia kuin muovi?

“Muovin määritelmä riippuu siitä, kuka määrittelyn tekee. Angloamerikkalaisessa maailmassa käytetään termiä Plastic, joka kuvaa aineen muovattavuutta. Saksassa puhutaan Kunststoffista eli tekoaineesta, mistä tuote on kokoonpantu. EU:ssa on lähdetty nyt menemään enemmän kohti saksalaista määritelmää”, sanoo tutkimusprofessori Ali Harlin VTT:stä.

Kuitupakkausten kierto on huippuluokkaa

Rajanveto muovin ja ei-muovin välille on kuin veteen piirretty viiva, jota voi tarkastella monella tavalla.

Periaatteessa synteettisten muovien lisäksi kaikkia merkittävästi modifioituja luonnonpolymeerejä on mahdollista pitää muoveina etenkin, jos ne eivät läpäise standardinmukaista biohajoavuustestiä. Rajapinnan hämärtyminen tulee aiheuttamaan hankaluuksia esimerkiksi tullimaksujen määrittelemisessä.

“Aikaisemmin muovit ja niihin liittyvä lainsäädäntö kuuluivat materiaalien piiriin. Nyt ne ovat siirtymässä ympäristöasioiden joukkoon. Siksi tämän uudistuksen ympärillä on paljon hämmennystä, joka tuskin vähenee ennen ensimmäisiä ennakkopäätöksiä. Mikä esimerkiksi on muovituote – onko maitotölkki lopulta muovipinnoitettu biopakkaus vai kartongilla päällystetty muovipurkki”, Ali Harlin aprikoi.

Ongelma on luonnollisesti hälyttävä ja siksi hyvin poliittinen. Etenkin merien ja muiden vesistöjen muoviroskan rajoittamiseksi tehty direktiivi hyväksyttiin poikkeuksellisen nopeasti ja se sisältää monia termejä, jotka eivät ole yksiselitteisiä eivätkä sovellu helposti kuitupakkausten yhteydessä käytettäviin teknologioihin.

Sen enempää selluloosalla kuin ligniinilläkään ei ole sellaisia kielteisiä ympäristö- ja terveysvaikutuksia, joita EU:n rajoituksilla pyritään estämään.

“Tahattomasti luontoon leviävä mikromuovi ei ole peräisin selluloosapohjaisista tuotteista. Niissäkin paperi- ja kartonkituotteissa, joissa on mukana muovia, roskaaminen ja päätyminen esimerkiksi vesistöihin on hyvin rajallista. Euroopassa kuitupakkauksista kierrätetään noin 84,6 prosenttia. Siinä keräysjärjestelmässä myös pakkauksessa mahdollisesti mukana oleva muovi tulee asianmukaisesti käsitellyksi”, Jori Ringman vakuuttaa.

Pakkausjäteiltä puuttuu tietoa kuidun mahdollisuuksista

Suuri muovikeskustelu on herättänyt jo hyvällä tasolla olevan paperi- ja selluteollisuuden miettimään toiminnan kehittämistä sekä kuituteknologian mahdollisuuksista tiedottamista.

Globaalit pakkausalan yritykset eivät tunne kovin hyvin kuituteknologiaa, sillä yleensä niiden palveluksessa on iso joukko muovi-insinöörejä, mutta parhaimmillaankin vain muutama paperi-insinööri.

“Paperi- ja selluteollisuudessa on sitouduttu siihen, että kaikkien paperiteollisuuden tuotteiden on oltava kierrätettäviä ja niiden on tultava myös todistetusti kierrätetyiksi. Alan on yhdessä muiden metsätoimijoiden kanssa osattava kertoa nykyisiä paremmin, miten hyvää huolta raaka-ainetta tuottavista metsistä pidetään”, Ringman sanoo.

Koska rajoitusten lopullinen lakiteksti on vielä tekeillä ja muoviroskaamiseen liittyvä direktiivi on monitulkintainen ja epäselvä, CEPI on pyrkinyt laatimaan täsmentäviä termejä, jotka voivat auttaa Euroopan komissiota laatimaan teknisiä ohjeita direktiivin oikeaan soveltamiseen.

CEPI on myös koonnut 4evergreen-nimisen arvoketjun, joka rakentaa konsensusta kuitupakkausten osalta ja auttaa yrityksiä siirtymisessä perinteisestä muovista kuitupohjaisiin vaihtoehtoihin.

“Perinteisten muovituotteiden valmistajat ovat kohdistaneet vastakampanjoita paperiteollisuutta vastaan. Muun muassa vanhat tree killer -syytökset on nostettu näkyvästi esille. Samaan aikaan keskustelu muovin haitallisuudesta on herättänyt kysyntää kuitupohjaisille tuotteille. Markkinat ovat selvästi kiinnostuneet sellu- ja paperiteollisuuden vanhoista ja uusista tuotteista muovin korvaajana”, Ringman summaa.

Teksti Ari Rytsy
Kuva Juha Roininen/EUP Images

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *