Metsänhoito astuu digiaikaan

Metsänomistajia hemmotellaan digitaalisilla palveluilla, jotka edistävät tehokasta ja kestävää metsätaloutta. Teknologian kehitys näkyy myös puuston mittausmenetelmissä ja metsänkorjuussa käytettävissä koneissa.

Suomen metsissä kasvaa tänä päivänä puuta enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mikä lupaa valoisaa tulevaisuutta metsänomistajille ja koko metsäteollisuudelle.

Hakkuita pystytään huomattavasti lisäämään kestävällä tavalla ja niin, että helpotetaan esimerkiksi kuitupuun kysyntää. Myös MTK:n syyskuussa julkaisemassa puumarkkinakatsauksessa kotimaan puumarkkinanäkymiä pidetään hyvinä.

Samaan aikaan kun suomalaisilla puupohjaisilla biotuotteilla rakennetaan vihreämpää maailmaa, on tapahtumassa myös toinen suuri muutos: Suomen metsänomistajien keski-ikä laskee ja he keskittyvät entistä enemmän kaupunkeihin.

Sukupolvenvaihdoksen edetessä metsänomistajien valmius käyttää metsänhoidon sähköisiä työkaluja paranee. Tämä avaa ovia metsänomistajille tarkoitetuille mobiili- ja verkkopalveluille, jotka helpottavat kestävää metsänhoitoa ja edistävät osaltaan raaka-aineen saatavuutta.

Puukauppaa voi jo nyt tehdä netissä, ja metsänomistajille tarkoitetun mobiilisovelluksen avulla on mahdollista tutkia esimerkiksi oman metsätilan ilmakuvia ja karttoja sekä metsäkuvioille ehdotettuja toimenpiteitä.

Kehitystä on tapahtunut, mutta digitalisaation valtatiellä suunta on aina eteenpäin. Kun metsiin ja niiden hoitoon liittyvän tiedon määrä kasvaa, kehittyvät myös kaukokartoitusmenetelmät ja keskenään kommunikoivat, esineiden internetiä hyödyntävät metsäkoneet, jotka keräävät dataa tuottavuuden parantamiseksi.

Metsänhoidon digiloikkaa vauhdittaa entisestään kehitteillä oleva 5G-teknologia, sillä sen myötä mobiiliverkon tiedonsiirtokapasiteetti kasvaa huomattavasti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi teräväpiirtokuvan siirtymistä mobiiliverkon välityksellä.

Alustavissa ennusteissa digitalisaation on arvioitu tuovan noin 30 prosentin kustannussäästöjä puunkorjuuseen ja kuljetukseen.

Laserkeilauksella tarkkaa tietoa metsästä

Digitaalista metsävaratietoa kerätään kaukokartoitusmenetelmillä, joiden kehitys on saanut lisäpotkua laserteknologiasta. Metsäsuunnitelman puustotiedot on perinteisesti kerätty kiertämällä metsä läpi, mutta viime vuosina yleistynyt laserkeilaaminen on vähentänyt sen tarvetta.

Laserkeilaaminen siirtää metsässä suoritettavaa mittausta toimistossa ohjelmallisesti suoritettavaksi. Tulevaisuudessa metsäsuunnitelman voi todennäköisesti päivittää käymättä maastossa lainkaan.

Laserkeilauksessa on kyse mittakeilaimen lähettämistä lasersäteistä, jotka kimpoavat esteestä. Keilain pystyy mittaamaan etäisyyden, säteessä tapahtuneet muutokset ja kimpoamispisteen tarkat koordinaatit.

Useampia keilauksia yhdistämällä saadaan aikaan pistepilvi, joka muodostaa kolmiulotteisen kuvan kohteen pinnasta. Ero ilmakuvaamiseen on selkeä, sillä laserkeilauksen avulla tuodaan näkyviin myös metsän alla olevat maanpinnan muodot, mikä auttaa metsänomistajaa metsäsuunnitelman tekemisessä ja esimerkiksi ojituksen suunnittelussa.

Laserkeilausmenetelmien kehittymisen ansiosta metsistä saadaan entistä tarkempaa tietoa muun muassa eri puulajeista ja puiden alueiden välisistä pituuseroista.

”Dronella eli miehittämättömällä lennokilla suoritettavassa laserkeilauksessa metsäinventaarion tarkkuus on plus miinus kymmenen prosenttia, mikä on riittävä tarkkuus monelle yksityiselle metsänomistajalle. Kun siihen yhdistetään maastossa tehtävät reppumittaukset, päästään alle viiden prosentin heittoon”, sanoo teknologiakehityksestä vastaava johtaja Mats von Weissenberg metsäomaisuuden hoitopalveluita tarjoavasta Silverestä.

Yhdellä dronella on mahdollista laserkeilata hyvissä sääoloissa noin 200 hehtaaria päivässä.

Akkujen vaihto ja lataaminen verottaa aktiivista lentoaikaa, mutta von Weissenbergin mukaan akkuteknologia kehittyminen vähentää jatkossa vaihtorumban tarvetta. Lainsäädännöllisesti Suomessa suhtaudutaan suopeasti miehittämättömien lennokkien käyttöön, mikä osaltaan parantaa mahdollisuuksia metsien laserkeilaamiseen.

Laserkeilauksen yleistyminen tuo metsänomistajille tarkkuutta ja parempaa suunnitelmallisuutta metsänhoitoon, mutta sillä kartutetaan myös analysointikelpoista dataa, jonka päälle on mahdollista rakentaa uusia digitaalisia palveluja.

Tätä kehitystä tukee maaliskuussa 2018 muuttunut metsälaki, joka sallii metsävaratiedon vapaamman jakelun ja sitä kautta seuraavat askeleet kohti julkisen metsävaratiedon ympärille rakentuvaa digitaalisten palvelujen ekosysteemiä.

Digi läsnä harvesterin kopissa

Hankasalmelainen korjuuyrittäjä Hannu Oksanen vastaa puhelimeen kesken harvesterin huoltotöiden. Anturikaapelin vaihto on juuri saatu päätökseen ja kone kuljettajineen pääsee jatkamaan töitä.

”Anturi pitää huolen siitä, että pölleistä tulee oikean pituisia. Kun kaapeli tai anturi menee rikki, kone herjaa ja pistää jarrut päälle. Tällaisia varmistuksia ei vielä ollut, kun aloitin nämä työt vuonna 1987. Silloin vikatilanteessa tartuttiin työkalupakkiin. Nyt soitetaan huoltopalveluun, joka opastaa tilanteessa eteenpäin”, Oksanen kertoo.

Vaikka nykyiset harvesterit ovat täynnä modernia tekniikkaa, ei korjuuhommissa tarvitse olla mikään digivelho. Huoltopalvelusta saa tarvittavan avun, olipa kyse sitten sähköisestä tai mekaanisesta viasta.

Oksasen mukaan tietokoneen peruskäyttäjätaidoilla pärjää erinomaisesti yrityksen omistamien Ponssen ja John Deeren harvesterien ohjaamoissa.

”Kaluston digitalisoituminen on karsinut paperikarttojen tarvetta. Sähköisen työohjelman kautta harvesteriin saadaan siirrettyä kaikki ostomiehen tallentamat tiedot. Hakkuualueen paikannus ei onnistu ihan kymmenen senttimetrin tarkkuudella, mutta kuitenkin riittävän tarkasti, että ei eksytä naapurin tontille. Erikseen pystytään myös ohjelmoimaan hälytysrajat esimerkiksi ilmassa kulkevien sähkökaapelien suojaamiseksi”, Oksanen kertoo.

Kaluston osalta nykyaika on tuonut mukanaan aikaisempaa ympäristöystävällisempiä koneita, joiden pienemmät pintapaineet ja kantavat telat aiheuttavat entistä vähemmän maaperävaurioita. Metsän siimeksessä korjuuyrittäjä arvostaa myös Suomessa hyvin toimivia tietoliikenneyhteyksiä, sillä dataa liikkuu harvesterista ja harvesteriin melkoisia määriä.

”Näissä hommissa pitää olla nopeat modeemit. Siitä huolimatta joskus tulee vastaan katvealueita, joissa tiedonsiirto hidastuu. Myös tietokoneilta vaaditaan tänä päivänä aika lailla laskentakapasiteettia. Jollain 1990-luvun laitteilla kaikki tarvittavat järjestelmät eivät enää edes toimisi.”

Tietoa liikkuu myös Oksasen ja metsänomistajien välillä, sillä jokaisesta urakasta lähtee työohjelman valmistumisen jälkeen tekstiviestillä arvioitu aloituspäivä puun myyjälle. Tarkka aloituspäivämäärä ja kellonaika ilmoitetaan samalla tavalla siinä vaiheessa, kun harvesteri on saapunut hakkuualueelle.

Teksti Ari Rytsy
Kuvat Mikko Vähäniitty

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *