Paperista kasvua

Intian kasvavat paperimarkkinat houkuttelevat suomalaisyrityksiä, mutta haasteisiin on syytä varautua.

”Ennen sanomalehtiä meillä oli kylänvanhimmat, joilta kuultiin päivän tärkeimmät uutiset. Nykyään luemme lehtiä – ja paljon”, Sanjay Singh kertoo.

Singh on Intian paperialan järjestön, Indian Paper Manufacturers Association IPMA:n presidentti. Hänen toteamuksensa käy ilmi katuvilinässä: ihmiset toden totta uppoutuvat sanomalehden lukemiseen ovenpielissä, tienposkissa ja puistoissa.

Intia on tiettävästi maailman ainoa maa, jossa sanomalehtien myynti on kasvussa. Paperia kuluu myös kouluissa ja virastoissa.

”Koulukirjojen ja kirjoituspaperin myynti on nousussa. Digivallankumousta ei julkisella sektorilla juuri näy, joten virastomme varmistavat paperintarpeen vuosiksi eteenpäin”, Singh toteaa.

Pakkausala kasvaa

Kuluttajatottumusten muutokset siivittävät kartonkipaperien ja pahvien kasvua.

“Paperialalla on paljon mahdollisuuksia, sillä pakkausala on vielä uusi ja maassa tarvitaan kuluttaja- ja kuljetuspakkauksia. Monikansalliset yritykset nostavat laatutietoisuutta kotimarkkinoilla. Myös logistiikka kehittyy”, sanoo Martti Maaranto, epapertrade.com-verkkosivuston perustaja.

Sivuston tarkoituksena on auttaa kehittyviltä markkinoilta kasvua hakevia paperikauppiaita.

IPMA arvioi intialaisten paperinkulutuksen kasvavan henkeä kohden noin 50 prosenttia seuraavan kuuden vuoden aikana. Ei olekaan ihme, että myös tarramateriaalivalmistaja UPM Raflatac odottaa Intiasta merkittäviä markkinaosuuksia.

”Täällä meille on runsaasti mahdollisuuksia kasvuun. Pakattujen elintarvikkeiden kysyntä lisääntyy, samoin lääkealan voimakas kasvu sekä hygienia- ja kosmetiikkatuotteiden suosion lisääntyminen kasvattavat kysyntää”, sanoo UPM Raflatacin Intian toimintojen johtaja Praveen Gupta.

UPM Raflatac tunnetaan Intian markkinoilla etenkin teknisestä paperialan osaamisestaan.

“Asiakkaat vaativat yhä laadukkaampia tuotteita. Me vastaamme näihin tarpeisiin kehittämällä tuotevalikoimaamme ja tuomalla maailmanlaajuisen organisaatiomme teknisen osaamisen”, Gupta sanoo.

Digivallankumousta ei julkisella sektorilla juuri näy, joten virastomme varmistavat paperintarpeen vuosiksi eteenpäin.

Teknologiaa ja tietotaitoa tarvitaan

Suomesta on viety vanhoja paperikoneita sekä jalostuslaitteita Intiaan. Syynä on ollut se, että maassa on paljon halpaa työvoimaa, eikä automaatio ole ollut kovin pitkälle vietyä.

Heikkotehoisempia koneita käytetään tällä haavaa paperintuotannossa, mutta ne eivät riitä Intian kasvaviin tarpeisiin. Paperitehtaiden rakentaminen onkin kiihtynyt maassa kysynnän lisääntymisen myötä.

Intiassa on yli 660 paperitehdasta, mutta niistä vain alle 40 tuottaa 60 prosenttia koko maan paperintuotannosta. Jotta Intian paperiteollisuus pysyisi nyky-yhteiskuntansa vaatimassa vauhdissa, on alalla tapahduttava suuria muutoksia.

Tehtaiden heikko kapasiteetti on vahva osoitus ulkomaisen osaamisen tarpeesta, ja maassa kaivataan kipeästi paperialan tietotaitoa, teknologiaa sekä laitteiden ja varastojen modernisaatioita.

Erikoispaperien lisäksi suomalaisilla paperiteollisuutta palvelevilla yrityksillä on Intiassa saumaa.

Esimerkiksi Pesmel tuli Intiaan jo vuosia sitten. Se tarjoaa Intian-asiakkailleen automatisoituja varastoratkaisuja. Yhtiön yksi suurimmista asiakkaista on Tamil Nadun osavaltion hallitus, joka valmistaa paperia Intian eteläosissa.

”Intiassa elää sitkeästi käsikäyttöisen työvoiman kulttuuri. Silti yhä useammat paperialan yritykset ovat siirtymässä automaatioon, koska paperinkäsittely on manuaalisesti vaikeaa”, kertoo Pesmelin Intian ja Etelä-Aasian toimitusjohtaja Jagannathan Rajagopalan.

Myös Kytolalle, joka valmistaa tarkkuusinstrumentteja paperiteollisuuden tarpeisiin, on tärkeätä olla läsnä Intian-markkinoilla.

”Tulevaisuuden kasvupotentiaali on meille lupaava, ja siksi halusimme olla ajoissa markkinoilla liikkeellä sekä tuoda suomalaista osaamista maahan,” sanoo Kytolan Intian-edustaja Dhruv Solanki.

Pesmelin ja Kytolan lisäksi Intiassa on suomalaisista paperiteollisuuden erityisosaajista muun muassa paperikoneiden jälkikäsittelylaitteiden huoltopalveluita tarjoava Coater Service ja kemikaalien käsittelyjärjestelmiä toimittava Adpap.

Vaikka Suomi maana tunnetaan Intiassa huonosti kaukaisen sijaintinsa ja pienen kokonsa ansiosta, on sen maine paperiteollisuuden vankkana osaajana tunnettu.

”Suomi tiedetään Intiassa huippuosaamisestaan, teknologiastaan ja laadukkaista tuotteistaan,” Solanki mainitsee.

Intiassa elää sitkeästi käsikäyttöisen työvoiman kulttuuri.

Paikalliset haasteet

Muutos seuraa toistaan Intiassa. Maassa ei ole koskaan ollut vessapaperikulttuuria, mutta talouskasvu, keskiluokan vaurastuminen ja kaupungistuminen ovat tuoneet mukanaan myös pehmopaperien kulutuksen.
Suomalaiset suuret pehmopaperinvalmistajat loistavat kuitenkin poissaolollaan, sillä paperia tai sen raaka-aineita ei kannata tuoda Intiaan korkeiden tullien ja verojen vuoksi.

Myös puun saanti on hankalaa, koska 90 prosenttia puusta käytetään polttoaineeksi. Toinen puun saantia rajoittava tekijä on maanomistusrajoitteet: maan paperiyhtiöt eivät saa omistaa viljelymaata, vaan heidän on vuokrattava sitä maanviljelijöiltä.

Periaatteessa Intialla olisi hyvät mahdollisuudet kehittyä metsäteollisuusmaana, koska maan ilmasto on suotuisa, mutta maatalous ajaa ison väestön maassa etusijalle.

Tuottometsiä on vähän, samoin suunnitelmallinen metsänhoito puuttuu melkein kokonaan. Myös maksukäyttäytyminen on vanhanaikaista ja päätöksenteko usein hidasta, sillä kehittyvissä talouksissa jopa aikakäsite on erilainen.

Isossa maassa myös koko on haaste.

“Messuilla tapaa ihmisiä, jotka esittelevät itsensä maan johtaviksi toimijoiksi alallaan. Jos hakee intialaista jakelijaa, kannattaa haastatella useampaa kandidaattia. Maa on iso ja alueelliset erot valtavat, ja vain harva yritys pystyy hoitamaan koko maan”, Maaranto sanoo.

Vaikka Suomi-brändi auttaa suomalaisyrityksiä vauhtiin,
suomalaiset voivat kompastua ankaraan hintakilpailuun.

“Yhtiöllä tulee olla halua kilpailla, jos aikoo pärjätä. Suomalaiset kilpailevat siis hinnalla tai hyvin ainutlaatuisilla tuotteilla”, Maaranto sanoo.

“Intialaiset ovat kovia tekemään kauppaa ja aidosti kiinnostuneita uusista tuotteista. Samalla he odottavat hyvää palvelua myyjältä”, Jagannathan Rajagopalan Pesmelistä muistuttaa.

Paperia jopa oljesta

  • Intiassa paperin ja kartongin tuotantokapasiteetti on 8,5 miljoonaa tonnia. Vuonna 2014 tuotanto oli runsaat miljoona tonnia pienempi.
  • Intialaiset metsät ovat pääasiassa eukalyptusta, kovapuuta ja bambua, mutta monet paperitehtaat tekevät kuitua sokeriruo´osta tai jopa oljesta. Paperia tehdään myös maatalouden sivutuotteista ja kierrätyskuidusta.
  • Paperia kuluu henkeä kohden Intiassa noin 9 kiloa verrattuna maailman keskiarvoon eli 58:aan kiloon.
  • Intian paperimarkkinat ovat tällä hetkellä pienemmät kuin Espanjan, vaikka maa on 20 kertaa suurempi.
  • Intiaan on viime vuosina syntynyt varteenotettava päällystettyjen paperien teollisuus, sillä monet kansainväliset yritykset ovat ulkoistaneet esitteidensä valmistuksen maahan kustannussyistä.
  • Maailman eniten myytyä englanninkielistä sanomalehteä The Times of Indiaa julkaistaan joka päivä 22 erilaista versioita paikallistettuna 15:llä eri kielellä.

Teksti ja kuva: Pia Heikkilä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *