Sellu on Suomen samppanjaa

Paperikonepiirros

Joidenkin vuosien kuluttua paperikoneella voidaan ehkä valmistaa kangasta.

Metsäteollisuus etsii kuumeisesti korvaavia tuotteita paperin rinnalle. Aalto-yliopisto, Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Tampereen teknillinen yliopisto tutkivat Suomessa selluloosan uusia, älykkäitä käyttötapoja, sillä Suomen metsissä muhii samppanjan veroinen luksustuote.

Värähteleviä sekä väriä ja printtiä vaihtavia vapaa-ajan vaatteita. Paloturvallisia, sähköä ohjaavia tai kosteutta torjuvia teknisiä tekstiilejä. Rakentamisessa hyödynnettäviä kevyitä rakennus- ja sisustusmateriaaleja. Sairaalatarvikkeita ja syötäviä pakkauksia.

Tällaisia keksintöjä on syntynyt opiskelijoiden työryhmissä. Design Driven World of Cellulose -hanke eli DD-WoC pohjautuu Aalto-yliopiston rahoittamaan opiskelijaprojektiin, joka syventyi visioksi puupohjaiseen selluloosaan perustuvasta uudesta liiketoiminnasta ja ekosysteemistä.

”Halusimme opiskelijat mukaan jo alkuvaiheessa, sillä he lähestyvät asioita avoimin silmin”, sanoo professori Janne Laine Aalto-yliopiston puunjalostustekniikan laitokselta.

DD-WoC on toinen teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesin tänä vuonna rahoittamista isoista strategisista tutkimusavauksista. Se pyrkii vahvaan designin hyödyntämiseen. Tavoitteena on löytää uusia mahdollisuuksia ja avauksia nykyisten teknologioiden ulkopuolelta.

”Nyt tarvitaan avointa ja aktiivista yhteistyötä. Insinöörillä ja muotoilijalla on usein sama päämäärä, mutta he lähestyvät sitä usein eri kulmista”, sanoo professori Pirjo Kääriäinen Aalto-yliopiston Muotoilun laitokselta.

Mekkokangasta paperikoneella

VTT:n teknologiapäällikkö Pia Qvintus esittelee kuitupohjaisia, eripaksuisia kankaita ja lankoja, joita on tehty vaahtorainaustekniikalla VTT:n pilot-paperikoneella Jyväskylässä. VTT:n tutkimusjohtaja Johanna Buchert heittää huiman vision:

”Ruvetaan tekemään kangasta paperikoneilla!”

Hyppäys paperista kuitukankaaseen ei ole niin suuri kuin voisi kuvitella, mutta edellyttää tuotantoprosessien ja -teknologioiden uudistamista.

”Kudottujen ja neulottujen tekstiilien ominaisuudet edellyttävät innovaatiota. Tekstiilin tärkeä ominaisuus, laskeutuvuus, on suurimpia haasteita, jos paperikoneella tuotetaan tekstiiliä. Se edellyttää tekstiilin sidosrakenteen tai kuitujen ominaisuuksien muokkaamista. Yksi vaihtoehto on muodostaa elastisia kuituja”, toteaa tutkimusprofessori Ali Harlin VTT:ltä. Hän toimii hankkeen vastuullisena johtajana.

Kestävän kehityksen materiaali

DD-WoC-hanke pyrkii kehittämään esimerkiksi uusia supermateriaaleja nanomittakaavaan pilkotusta selluloosasta. Hankkeessa tavoitellaan myös uusia tapoja tehdä kuituperäistä materiaalia perinteiseen tekstiiliprosessiin.

”Tuloksena olisi ekologinen, kestävän kehityksen mukainen materiaali, joka voisi haastaa puuvillan tai synteettiset keinokuidut ominaisuuksillaan ja parhaimmillaan lisätä kierrätettävyyden tekstiilikuitujen ominaisuuksiin”, Harlin sanoo.

Tällaiset ratkaisut kiinnostavat globaalisti, kun tekstiilijätteestä on tullut nopeimmin kasvavia ympäristöongelmia maailmassa, ja kun kilpailu viljeltävästä maa-alasta kiihtyy.

”20–30 miljoonalla kuutiolla puuta voitaisiin puuvillan peltopinta-alaa vapauttaa ruokatuotantoon, jolla voitaisiin ruokkia 20–30 miljoonaa ihmistä”, Harlin laskeskelee.

Buchert arvioi, että 5–6 paperikoneen volyymilla voitaisiin tuottaa nykyistä sellu- ja paperivientiä vastaava määrä arvotuotteita.

DD-WoC-hanke tarjoaa myös ideoita sekä teknologia- ja tuotesiemeniä monipuolisemman biotalouden ekosysteemin kehittämiseen. Design-vetoisessa hankkeessa etsitään tekstiiliteollisuuden ratkaisujen ohella myös muita tapoja selluloosaperäisen raaka-aineen hyödyntämiseen erilaisissa tuotteissa ja konsepteissa.

Teksti: Olli Manninen
Piirros: Juha Helasto

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *